Jauhotonta leivontaa...

Allergiat, diabetes, keliakia, ruokavaliot, laktoosi-intoleranssi... Minulla on ollut ilo olla juhlissa se jonka ympärillä hössötetään ja kysellään että "Mitähän sinä raukka oikein voisit syödä?". Se on inhottavaa. Ennemmin olisi syömättä mitään kun kuuntelisi joka kerta samoja ihmettelyjä siitä kuinka vaikeaa voi olla muistaa tai keksiä sopivia syömisiä. Toisaalta minusta on ihanaa ruokkia ihmisiä. On kiva paneutua laittamaan ruokaa ajatuksella ja ajan kanssa. Jokin osa minusta kihertää tyytyväisyyttään kun ihmiset istuvat ruokapöydän ääreen ja syövät. Olen myös tottunut laittamaan ruokaa monelle. Meitä oli kotona seitsemän ja minä olin vanhin lapsi. Opin siis laittamaan ruokaa seitsemälle. Alussa omillaan asuessa meni tovi jos toinenkin ihmetellessä miten tehdään ruokaa kahdelle tai vielä vaikeampaa: yhdelle? Parhaimmillaan ruoka kerää ihmiset yhteen, saman pöydän ääreen keskustelemaan asioista. Huomioimaan toisiaan. Ja kokille paras kiitos on se että ihmiset viipyvät pöydässä, santsaavat ja joskus kun oikein hyvin käy... pyytävät reseptiä. Mutta se koko kuvio on minusta jotenkin pilalla jos siellä joku yksi kuivanut käntty erityisruokavaliota varten. Tai jos täytyy alkaa selittää mitä kukakin voi syödä. Siksi (ja haastaakseni taitoni) pyrin aina tekemään ruokia joita mahdollisimman moni pöydän ääressä istuva voisi syödä. On kiva voida sanoa kysyjille että "Kaikki ruoka sopii sinulle. Ole hyvä ja ota mitä haluat."

Tällä kertaa haaste oli synttäritarjottavat. Työpaikalla on tapana että sinne tuodaan jotain synttäreillä ja muissa juhlissa. Isossa työyhteisössä on jokunen diabeetikko (jotka eivät syö sokeria), jokunen karppaaja ja jokunen joille viljat eivät muuten sovi. Viimeksi vein mutakakkua. Nyt teki mieli kehitellä jotain raikkaampaa. Jotain keväistä... 

Pohjaton kiivi-kakku

500g raparperia (kannattaisi lisätä! mutta en ole ehtinyt kokeilla mittasuhteita lisätyllä määrällä)
5 kiiviä
4dl kermaa
180g tuorejuustoa
1-2tl vanilliinisokeria
1prk rahkaa
8 lehteä liivatetta
makeutusjauhetta
(2 sitruunan kuoriraaste ja 2-3 rkl sitruunamehua)

Kuori ja pilko kiivit kiekoiksi. Vuoraa kulho tuorekelmulla ja asettele kiivin palaset kulhon pohjan ja reunojen peitoksi. Kuori ja pilko raparperi. Kiehauta se kattilassa niin että rakenne hajoaa (vettä ei tarvita kuin korkeintaan pohjan peitto). Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto, vanilliinisokeri ja makeuta makeutusaineella (vapaa valinta: meillä oli aspartaamia, mutta esim stevia käy varmasti myös. Jos sokeri ei ole pois-suljettu niin käyttäisin fruktoosia). Lisää joukkoon jäähtynyt raparperi (jos sinulle käy kuten meille ja huomaat ettei raparperi maistu täytteessä tarpeeksi niin mausta sitruunalla!). Liuota liivatteita kylmässä vedessä ja sulata ne tilkkaan kuumaa vettä (pari ruokalusikallista riittää). Kaada liivate ohuena nauhana kermaseokseen koko ajan sekoittaen. Kaada seos varovasti kiiveillä vuorattuun kulhoon ja anna hyytyä useampi tunti (kakun voi tehdä valmiiksi edellisenä päivänä).
Ajatus keikautettavasta kakusta tuli Kinuskikissan blogista jossa näin vastaavan mansikoille tehtynä. Mansikoita ei oikein vielä saa (ainakaan hyviä) joten päätin kokeilla samaa kiiveillä. Toimi hyvin, paitsi että kaupan raparperi ei selvästi ole yhtä vahvaa tavaraa kuin vaarin pihan perältä haettu ja raparperi ei kakussa sitten juuri maistunutkaan. Jos kiivejä olisi ollut enemmän niin niitä olisi voinut pilkkoa täytteeseen lisäksi (!) ja toisaalta tämän kanssa voisi kokeilla kerroksia jolloin kakusta tulisi täytekakkumaisempi... Pyynnöstä lisään kuitenkin reseptin jo näin.

Kiivikakku näytti pieneltä, joten se sai parikseen

Sitruunapiirasta mantelipohjalla

(pohjan ohje muokattu Karppaus.info sivuilla olleesta täytekakkupohjan ohjeesta piiraspohjaksi)

4 kananmunaa

2dl fruktoosia

2dl mantelijauhoa

4tl vanilliinisokeria

4tl leivinjauhetta

1-2rkl voita (vuoan voiteluun)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa kananmunat ja fruktoosi vaahdoksi (jos sinulla on kone käytössä niin vatkaa reilusti jopa 10 minuuttia). Sekoita kuivat aineet erillisessä kulhossa ja lisää ne varoen vaahdon joukkoon. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja paista uunissa n. 10 minuuttia. (Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin kaataa taikina vuokaan mutta mantelijauhoilla siitä ei tullut kaadettavaa vaan paineltavaa. Kokeilin myöhemmin samaa pohjaa niin että puolet jauhoista olivat soijajauhoa ja toinen puoli kookoshiutaleita tai paahdettua mustikka-pellavansiemenrouheseosta ja molemmilla komboilla taikina oli kakkumaisempaa kaadettavaa ja ilmavampaa...)

Tee täyte piiraan paistuessa: 

2-3 kananmunaa

2dl fruktoosia

2dl paksua jukurttia (meillä taisi olla turkkilaista, mutta samapa se mitä se on)

1tl vaniljasokeria

2 sitruunan raastettukuori ja puristettu mehu (+hedelmälihat)

Raasta sitruunoista kuori ja purista ne mehuksi. Sekoita täyteaineet ja kaada ne piiraan päälle. Kypsennä piirasta vielä uunin alaosassa 150-175 asteessa n. puoli tuntia. 

Periaatteessa voisi kokeilla paistaa pohjan samalla kuin muun piiraan, mutta näillä karppaajan ohjeilla on paha taipumus lätsähtää joten en ottanut riskiä vaan paistoin erikseen. 

Tyrniä, valkosuklaata... kakku!

Isäni pitää kirpeistä asioista ja tänä vuonna päätinkin viedä isänpäiväillalliselle mukanani tyrnijuustokakkua. Kakku maistui itseasiassa niin hyvin että kun meitä oli pöydän ääressä 10 ihmistä niin kakusta jäi jäljelle vain rippeet... oikeastihan tästä pitäisi riittää ainakin 15 luultavasti 20 hengelle.

Tyrnivalkosuklaakakku (eli herkullinen yhdyssanahirviö!)

Pohja:
200g täytekeksejä
50g digestivejä
75g voita
1-2rkl tyrnimehua

Täyte:
4dl kermaa vaahdotettuna
200g tuorejuustoa
100g valkoista suklaata
(hedelmäsokeria
1tl vanilliinisokeria)
1dl tyrnimehua
5 liivatelehteä

Kiille:
1,5dl tyrnimehua
2dl vettä
1dl hedelmäsokeria
4 liivatelehteä

koristeluun: tyrnimarjoja, valkosuklaata

Murskaa pohjan keksit ja sekoita joukkoon voi + mehua. Käytin itse jotain pyöreitä vaniljatäytekeksejä koska niitä oli kaapissa ja eivät ole meille maistuneet (pohjassa maku toimi ihan hyvin) mutta keksipohjan voi toki tehdä vaikka kokonaankin digestiveistä tai muista täytekekseistä. Jos käytät täytekeksejä, täytteen voi murskata mukaan. Voin suhteenkin tyyli on vapaa: sen voi nyppiä joukkoon huonelämpöisenä tai sulattaa joukkoon. Tyrnimehulla sitten jatketaan sen verran että pohjasta saadaan rakenteeltaan sopiva. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle sopivan kokoinen leivinpaperinpala. Painele keksimurskaseos vuoan pohjalle.

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tuorejuusto ja tyrnimehu. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja liota liivatteet ohjeen mukaan. Lisää vaahtoseokseen sulatettu suklaa ja tarkista maku: lisää tarvittava määrä sokeria/makeutusainetta ja halutessasi vanilja/vanilliinisokeria myös (itse käytin hedelmäsokeria ja määrästä ei ole hajuakaan, mutta yllättävän vähän sitä meni kun suklaa tuo mukaan makeutta ja maitotuotteet taittavat kirpeyttä). Sulata liivatteet tilkkaan kuumaa vettä ja kaada ohuena nauhana sekaan varovasti seosta hämmentäen. Lusikoi/kaada seos keksimurupohjan päälle. Anna hyytyä rauhassa! Mielellään yön yli! Minä en antanut ja sen seurauksena kiille ei pysynyt nätisti kakun päällä niin kuin piti vaan täytettä raskaampana painui kakun pohjalle...

pohjalle valunut kiille... 

Valmista kiille: sekoita mehu + vesi ja makeuta se sokerilla/makeutusaineella (sokeri sekoittuu paremmin jos lämmität seoksen). Liuota liivatteet ja sulata ne tilkkaan vettä/mehua ja kaada joukkoon. Kaada kiille varoen kakun päälle ja anna kakun taas hyytyä tovi ennen tarjoilua. Koristele lopuksi tyrnimarjoilla ja höyläämällä valkosuklaasta kakun päälle lastuja.