keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Tyrniä, valkosuklaata... kakku!

Isäni pitää kirpeistä asioista ja tänä vuonna päätinkin viedä isänpäiväillalliselle mukanani tyrnijuustokakkua. Kakku maistui itseasiassa niin hyvin että kun meitä oli pöydän ääressä 10 ihmistä niin kakusta jäi jäljelle vain rippeet... oikeastihan tästä pitäisi riittää ainakin 15 luultavasti 20 hengelle.



Tyrnivalkosuklaakakku (eli herkullinen yhdyssanahirviö!)

Pohja:
200g täytekeksejä
50g digestivejä
75g voita
1-2rkl tyrnimehua

Täyte:
4dl kermaa vaahdotettuna
200g tuorejuustoa
100g valkoista suklaata
(hedelmäsokeria
1tl vanilliinisokeria)
1dl tyrnimehua
5 liivatelehteä

Kiille:
1,5dl tyrnimehua
2dl vettä
1dl hedelmäsokeria
4 liivatelehteä

koristeluun: tyrnimarjoja, valkosuklaata

Murskaa pohjan keksit ja sekoita joukkoon voi + mehua. Käytin itse jotain pyöreitä vaniljatäytekeksejä koska niitä oli kaapissa ja eivät ole meille maistuneet (pohjassa maku toimi ihan hyvin) mutta keksipohjan voi toki tehdä vaikka kokonaankin digestiveistä tai muista täytekekseistä. Jos käytät täytekeksejä, täytteen voi murskata mukaan. Voin suhteenkin tyyli on vapaa: sen voi nyppiä joukkoon huonelämpöisenä tai sulattaa joukkoon. Tyrnimehulla sitten jatketaan sen verran että pohjasta saadaan rakenteeltaan sopiva. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle sopivan kokoinen leivinpaperinpala. Painele keksimurskaseos vuoan pohjalle.





Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tuorejuusto ja tyrnimehu. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja liota liivatteet ohjeen mukaan. Lisää vaahtoseokseen sulatettu suklaa ja tarkista maku: lisää tarvittava määrä sokeria/makeutusainetta ja halutessasi vanilja/vanilliinisokeria myös (itse käytin hedelmäsokeria ja määrästä ei ole hajuakaan, mutta yllättävän vähän sitä meni kun suklaa tuo mukaan makeutta ja maitotuotteet taittavat kirpeyttä). Sulata liivatteet tilkkaan kuumaa vettä ja kaada ohuena nauhana sekaan varovasti seosta hämmentäen. Lusikoi/kaada seos keksimurupohjan päälle. Anna hyytyä rauhassa! Mielellään yön yli! Minä en antanut ja sen seurauksena kiille ei pysynyt nätisti kakun päällä niin kuin piti vaan täytettä raskaampana painui kakun pohjalle...

pohjalle valunut kiille... 


Valmista kiille: sekoita mehu + vesi ja makeuta se sokerilla/makeutusaineella (sokeri sekoittuu paremmin jos lämmität seoksen). Liuota liivatteet ja sulata ne tilkkaan vettä/mehua ja kaada joukkoon. Kaada kiille varoen kakun päälle ja anna kakun taas hyytyä tovi ennen tarjoilua. Koristele lopuksi tyrnimarjoilla ja höyläämällä valkosuklaasta kakun päälle lastuja.


torstai 17. marraskuuta 2011

Lämmintä talvi-iltoihin

Kylmää, märkää ja pimeää. Ei ole edes lunta. Lenkille on pakko raahautua ja syystuuli tunkee läpi melkein luihin asti ja jää sinne asumaan illaksi. Paitsi jos kotona on lämmintä pataa odottamassa. Sellaista jota saa hauduttaa kauan ja laittaa vaikka uuniin muhimaan. Pataa jossa on sopivasti tulisuutta, energiaa ja lämpöä jotta jaksaa taas seuraavaan pimeään marraskuun iltaan.

Gulassi

Pala paistia / keittolihaa tms. n. 400-500g.
1-3 paprikaa (näitä saa olla runsaasti)
1 tlk tomaattipyrettä
(halutessa tomaattimurskaa myös tai vaikka täydellistä tomaattikastiketta jos sitä sattuu olemaan)
porkkanoita (1-2 koosta riippuen)
1-2 sipulia (mieluiten shalotti, mutta kaikki käy)
valkosipulia
chiliä
paprikajauhetta
suolaa ja pippuria
laakerinlehti
lihalientä (keitä itse luista tai käytä fondia tms)

tarjoiluun smetanaa tai rasvaista kreikkalaista jukurttia / creme fraichea tms

Paloittele liha (poikkisyyhyn!), tee reiluja palasia gulassi ei ole mitään piiperrysruokaa. Poista lihasta kalvot (ja syötä koirille). Paloittele samoin kaikki kasvikset reiluiksi paloiksi. Paista lihasta pinnat kiinni voi-öljy seoksessa kuumalla pannulla. Lisää joukkoon kasvikset ja lihalientä. Samoin tomaattipyre ja mausteita. Anna hautua pienellä lämmöllä niin että lihoista tulee  oikein mureaa (puolesta tunnista 2 tuntiin). Lisää tarvittaessa nestettä haudutuksen aikana ja mausteita haudutuksen lopuksi. Tarjoile smetana sydämen kera.

Pala lihasta tulee hyvä gulassi kunhan sen pilkkoo oikein. Ota liha huoneen lämpöön lämpenemään n. tuntia ennen kuin aiot paistaa sen. 

Kasvikset odottavat pilkkomista. Gulassi ei mielestäni kaipaa perunaa... 

Sipulit ja liha pilkottuna ja valmiina pannulle

Voi antaa makua ja ruskistaa pinnan kauniiksi, öljy kestää kuumuutta paremmin. 

Gulassi hauduttelussa

Ja tyytyväiset kalvojen syöjät... 



keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Pippuria pataan

Meillä pikkuruinen emaloitu valurauta pata. Sellainen johon mahtuu juuri ja juuri kahden ihmisen pippuripata muhimaan jos joukkoon ei laita juureksia. Pikkusiskon tullessa yökylään valmistettiin sitten yhdessä pippuripataa ja porkkanamuusia. Upposivat yllättävän hyvin murrosikäisellekin syksyisen metsälenkin jälkeen. 



Pippuripataa

350g naudan paahtopaistia
puoli pakettia herkkusieniä (metsäsienet olisivat vielä herkullisempia)
1 sipuli
1 paketti Mustapekka -juustoa
suolaa
soijaa
vettä
kuohukermaa

Poista paistista kalvot ja syötä alhaalla kärkkyville koirille. Leikkaa liha paloiksi (poikkisyyhyn!) ja paista pinnat kiinni kuumalla valurautapannulla. Paloittele sienet ja sipuli ja pyöräytä ne pikaisesti pannulla myös (mausta soijalla). Lado kaikki pikkuiseen pataan ja lisää vettä niin että peittyvät. Anna muhia uunissa 150 asteessa pitkään! Kuta pidempään haudutat, sen parempi ja sitä muhevampia lihoista tulee. Kääntele välillä ja lisää tarvittaessa vettä. Haudutuksen loppuvaiheessa lisää joukkoon paloiteltu Mustapekka -juusto ja kuohukermaa. Anna muhia kunnes juusto sulaa. Ja tarjoile porkkanamuusin kera (isompaan pataan heittäisin porkkanaa, perunaa ja ehkä muitakin juureksia samaan pataan):

Porkkanoita
vettä
suolaa
voita 
kuohukermaa

Kuori porkkanat ja pilko. Keitä kypsäksi. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää joukkoon voita, kuohukermaa ja suolaa. 


Punaista sen olla pitää

Looginen jatko porkkanoille ja kaalille on tietysti punajuuri. Niistä saa valtavan hyviä sämpylöitä ja ne taipuvat laatikkoon, mutta tällä kertaa varasin punajuuret piiraaseen. Sadonkorjaajan piirasta siis...



Sadonkorjaajan piiraat:

pohja:
2dl ruisjauhoja (alkuperäinen ohje: 2dl vehnäjauhoja + 1dl kaurahiutaleita, mutta välttelen vehnää joten vaihdoin ruisjauhoihin + kaurajauhoihin)
1dl kaurajauhoja
1/4 tl suolaa
1tl leivinjauhetta
75g voita

Nypi pohjan ainekset sekaisin (sekoita suola ensin jauhoihin) ja lisää joukkoon 0,5dl maitoa.
Painele pohja voidellun vuoan pohjalle ja paista sitä 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Täyte:
2 isohkoa punajuurta (jos pieniä käytä 3)
fetaa / kylmäsavuporokoskenlaskijajuustoa
kirsikkatomaatteja
basilikaa
mustapippuria
2 kananmunaa
1dl maitoa

Kuori ja raasta punajuuret. Käytä ne pannulla (älä sekoita joukkoon niitä fetakuutioita jolloin joudun kalastelemaan ne pois täytteestä kun muistat että punajuuria piti paahtaa...) eli kypsennä hieman niin että neste vähenee ja punajuuret kypsenevät. Levittele feta tai koskenlaskija palaset (alle puolet koskenlaskija pakkauksesta riittää, säästä loput vaikka sosekeittoon) esipaistetun pohjan päälle. Lisää punajuurisilppu, painele päälle puolitetut kirsikkatomaatit ja muutama basilikan lehti. Sekoita kananmuna ja maito ja kaada piiraan päälle. Paista vielä 200 asteessa n. puoli tuntia. Anna jäähtyä tovi ja vetäytyä ennen tarjoamista.

Kahteen piiraaseen menee 4 isoa punajuurta

Punajuuriraasteen voi kypsentää pannulla. Toinen vaihtoehto on keittää punajuuret ennen raastamista. 

Fetaversiopiiraasta (joo joo: joku sekoitti fetan punajuuriin ennen kuin muisti kypsennyksen...)

Ja Koskenlaskijalla sama homma :)

Valmis piiras. 


Modernimpi kaalilaatikko

Syksy etenee, lehdet kellastuvat, sää kylmenee ja lenkillä hengitys höyrystyy ilta illalta enemmän. Minun on yhä enemmän ikävä varaavaa takkaa ja leivinuunia. Rätisevää tulta ja ajatusta siitä että ruuan voisi jättää muhimaan lenkin ajaksi. Takan lisäksi uneksin kuumista padoista (Le Creuset, Sarpaneva... jos näette silmissäni lasittuneen katseen syksyn alla niin tiedätte mistä se johtuu), täynnä olevista pakkasista, riistasta (voi kunpa saisin mieheni metsästämään!), puolukoista ja monesta muustakin mikä muistuttaa minua isoäidistä. Jättimäisistä neuleista, puikkojen kilinästä. Sellaisesta elämänrytmistä jossa edetään hitaasti ja omalla painollaan. Ajoittain hiukan kiukustun itseeni sillä toinen osa minusta (se joka on vallalla) ei todellakaan saa syksyn pimeydessä tehtyä yhtään mitään. Olen varmaan puoliksi karhu ja nyt on jo talviunen aika. Ei huvita mikään. Ruokaa on kyllä tehty ja syöty ja jopa kuvattukin. Mutta bloggaamaan asti en ole jaksanut ryhtyä. Ennen kuin ystävä osasi nurkua oikealla hetkellä. Eli tässä tulee Inna: kiitos oikein ajoitetusta potkusta takamukselle!

Syksyn viileydessä meillä on syöty kaalilaatikkoa. Tykkään siitä perinteisestäkin mummun versiosta johon tulee siirappia (meillä siihen ei koskaan ole kuulunut ohrasuurimot tms) mutta aika usein kaali päätyy modernimpaan muotoon kun sitä pataa ei ole ja kun mies alkaa nurkua kaalista jo siinä vaiheessa kun se tuodaan kotiin... 

Modernisoitu kaalilaatikko:

pieni tai vajaa keräkaali (valkokaalikin käy)
1 sipuli
(1-2 kynttä valkosipulia)
2-3 porkkanaa
400g (sika-nauta) jauhelihaa
kourallinen siemeniä (tässä kurpitsan siemeniä)
fetaa
chiliä
cajun maustetta
mustapippuria
soijaa
tilkka öljyä tai voita paistamiseen

Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli, kaali ja porkkanat. Kuullota sipulit tilkassa öljyä ja lisää joukkoon jauheliha. Paista ja mausta lihat reilusti chilillä, cajun mausteella ja ripauksella suolaa/soijaa. Nosta lihat sivuun ja paista hetki myös kaalia ja siemeniä. Kaalia ei välttämättä tarvitse paistaa aivan kypsäksi asti vaan sen voi hyvin jättää tilaan, jossa siinä on vielä jotain purtavaakin, jolloin koko ruoka muistuttaa jonkinlaista wokkia. Isoäidin reseptit kohtaavat ulkomaailman :) Juuri ennen tarjoilua sekoitetaan lihat takaisin joukkoon ja lisätään reilusti paloiteltua fetaa. Tarkistetaan maku ja maustellaan lisää tarvittaessa. 

Ihana tuore kaali ja uusia meheviä porkkanoita... joudun aina kuorimaan yhden ylimääräisen koska napsin sen jo ruokaa laittaessa...

Kurpitsansiemeniä (Kurpitsansiemenissä on runsaasti rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja E-vitamiinia sekä kohtuullisesti kaliumia, fosforia, kuparia ja seleeniä sekä kuitua. Lisäksi siemenissä on A- sekä B 1- ja B 2- vitamiineja)





Koska meillä mies ei suostu syömään kaalia kypsennettynä päätyy loppu osa ruuasta uuniin. Silloin lisään joukkoon kananmunan ja hiukan nestettä (tumma olut sopii hyvin) ja hauduttelen 180 asteessa niin pitkään kuin viitsin. Sen jälkeen nautiskelen laatikosta mikrolämmityksen jälkeen punaherukoiden tai puolukoiden kera miehen nurkuessa ja etsiessä kaapista muuta syötävää... 


maanantai 22. elokuuta 2011

Sadonkorjuu

Meillä ei ole peltoja tai karjaa. Ei edes puutarhaa ja pikkuisen rivaripihan yrtitkin kuolivat heti kättelyssä (huono maaperä, laiska kastelija ja innokkaat, karvaiset maistelijat). Liekö siis geeneissä vai tullut äidin maidossa, kun syksyisin mieli kääntyy sadonkorjuun puoleen? Kaipaan kaalia, pohdin porkkanaa. Kerään, pakastan, säilön. Pyrin siihen että ainakin jossain määrin meillä syötäisiin niitä aineksia jonka sesonki on parhaillaan menossa. Tosin talvella siitä kyllä joustetaan (onko minkään kotimaisen tuotteen sesonki talvella?). Syksyllä se tarkoittaa monenlaista syötävää! Ihan ensimmäiseksi tänä syksynä se tarkoitti tuoretta kaalia, porkkanaa ja sipulia. Nehän taipuisivat moneen (ja taipuivatkin) mutta aloittelin satokautta kesän lopulla grillauksen yhteydessä: coleslaw on näppärä grilliruuan kaveri, taipuu myös tortilloihin ja lisäkkeeksi monen ruuan kanssa.



Coleslaw:
pieni keräkaali tai pala isommasta
2-4 porkkanaa
1 pieni kevätsipuli tai salaattisipuli
kruunumajoneesia tai vastaavaa (+ creme fraichea)
pippuria (musta)
(fetaa ja ananasta)

Poista kaalista ja porkkanoista kannat. Kuori porkkanat ja ota kaalista ulommaiset lehdet irti. Raasta molemmat. Paloittele sipuli aivan pieneksi silpuksi. Lisää joukkoon majoneesia (itse lisäsin myös creme fraichea vähän taittamaan majoneesin kirpeyttä) sekä mausteet ja sekoita. Majoneesia pitää olla sen verran että rakenne on miellyttävä.  Sopii grillatun kanan kaveriksi tai vaikka tortilloihin.


Kaikki ainekset yhteen kulhoon ja sekoitus.


Valmis! Maku paranee, jos salaatti ehtii odottaa tovin jääkaapissa ennen syömistä (sen voi myös tehdä edellisenä päivänä valmiiksi)

Tortilloihin coleslawta, grillimaustettua kanaa ja cheddaria.
Toinen versio fajitas maustetusta jauhelihasta.

Tortillat ovat näppärää sormiruokaa, jos ne taittelee oikein. Ensin taitetaan pohja.

Ja sitten sivut. Näin täytteet eivät pääse karkaamaan.


perjantai 12. elokuuta 2011

Leipä se miehen tiellä pitää... niin ja naisen.

Hiilareiden välttely on kesän ajan sujunut kohtuullisesti. En noudata mitään älyttömän tiukkaa linjaa mutta kuitenkin siirsin pääpainoa hiilareista muuhun keväällä töiden loputtua. Olo on parempi niin. Uusien perunoiden kanssa tuli ensimmäiset sortumiset ja sitten huomasin että niistäpä ei tulekaan kipeä olo seuraavaksi päiväksi (olisiko jotain tekemistä sen kanssa että ne tosiaan ovat eri tavalla tuoreita?). Pieniä ajoittaisia lipsumisia on tullut muunkin suhteen ja marjoja ja hedelmiä olen syönyt täysin surutta koko ajan. Nyt syksyn tullen mieleen hiipi muisto lapsuudesta: oikean aidon ruisleivän tuoksu. Jotenkin se rukiin tuoksu kuuluu syksyyn (ehkä kesäkuumalla ei ole haluttu paistaa limppuja tai sitten en ole ollut niitä nuuskimassa sisällä?). Ja ei kai oikea ruisleipä voi kovin paha synti olla?

Ruisleipää siis!

Ensin tehdään juuri, jonka annetaan muhia 1-2 vuorokautta (jatkossa taikinasta napataan pala seuraavaa kertaa varten, se säilyy jääkaapissa n. pari viikkoa ja pakkasessa pidempään). Sen jälkeen lisätään jauhoja ja annetaan kohota päivän ajan. Leivotaan limpuiksi ja kohotetaan ja sitten paistellaan. Aika pitkään vievä projekti siis, mutta aktiivista työaikaa tähän ei mene paljoa! Ja lopputulos on kyllä sen väärti!


Juuri:
Reilu pala aitoon juureen tehtyä limppua/muuta leipää kuori poistettuna
(2-3 hapankorppua)
1l lämmintä vettä
ruisjauhoja

Minä keitin veden (jossain sanottiin että vesijohtovesi ei ole paras mahdollinen) ja mittasin sitten litran vettä paljuun (puinen astia olisi kuulemma parempi mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt), palju siksi että siinä on isosti tilaa ja paljon kosketuspintaa ilman kanssa: juuri tarvitsee ilmaa kehkeytyäkseen.
En jaksanut odottaa veden jäähtymistä joten nakkasin sen pihalle jäähtymään ja keräämään sopivia villibakteeri tms kantoja itseensä. Kun vesi oli lämmintä/haaleahkoa murustin sekaan leipää ja hapankorppuja (jompi kumpi olisi varmaan riittänyt) ja lisäsin jauhoja. Jossain sanottiin että litraan vettä pitäisi laittaa kilo jauhoja ja että lopputuloksen pitäisi olla löysähkö velli. En tiedä murustinko leipää liikaa vai mikä tuli mutta sain kyllä vellin aikaiseksi paljon pienemmällä jauhomäärällä... joten laitoin jauhoja kilon pussista ehkä kolmanneksen jos sitäkään. Sekoitin hyvin jotta juuri saisi ilmaa ja peitin puuvillakankaalla. Miehen saunottua kuskasin kipon vähän jäähtyneeseen saunaan sillä ajatuksella että lämpö voisi tehdä hyvää ja saunassa ei vedä. Seuraavana päivänä juuri kupli jo vähän, mutta ei vielä riittävästi. Annoin sen olla vielä vuorokauden ja yhden yön ja kun aamulla aloin valmistaa taikinaa niin juuri kupli reippaasti ja tuoksui (kaikki muut sanovat haisi) reippaasti ruisleivälle.


Ruisjauhoja. Ostin 3kg mutta lopulta en kyllä käyttänyt kuin vähän yli yhden kokonaisen pussin... 

Etsi oikea juureen leivottu leipä. Mieluiten sellainen jossa on vaan ruista, vettä ja suolaa (on muuten helpommin sanottu kuin tehty! Tässäkin leivässä oli myös hiivaa ja muita jauhoja... siksi lisäsin sekaan pari hapankorppua)

Murenna leivät lämpimään haaleahkoon veteen

Lisää jauhoja kunnes sinulla on löysähkö velli. Vie astia kevyellä pyyhkeellä tms peitettynä vedottomaan paikkaan tekeytymään. Saa sekoittaa alussa ja välissä niin että joukkoon tulee ilmaa.


Parissa päivässä taikina alkaa kuplia voimakkaasti ja tuoksua ruisleivälle. 

Silloin on aika lisätä jauhot ja jättää taikina kohoamaan... 



Taikina:
suolaa
ruisjauhoja

Kun juuri kuplii kunnolla ja tuoksuu rukiille lisätään joukkoon suolaa (laitoin n. 1tl olisi saanut olla enemmän) ja jauhoja niin paljon kuin puisella sekoittimella sinne jaksaa sekoittaa ilman että pelkää apuvälineen katkeavan. Peitetään kankaalla työpäivän ajaksi (mulla oli kyllä melkein 12h) ja leivotaan sitten.

Limpuiksi:
Jaa taikina kolmeen osaan ja muotoile jauhojen avulla kartion mallisiksi limpuiksi (muista säästää pala juureksi seuraavaa kertaa varten!). Anna kohota 1-2h (limppu ei oikeastaan kohoa vaan laskeutuu ja levenee) liinan alla. Kaikkia ei kannata muotoilla kerralla jotta odottavat limput eivät paistamisen aikana ehdi levetä ja laskeutua liikaa. Jos leivot puisessa astiassa tai sekoitat puisella astialla taikinan niin ne voi jättää pesemättä ja antaa juuren kuivua niihin. Se elpyy kun lisätään lämmintä vettä + jauhoja. Huomaa että ruisleipä taikinaa ei missään vaiheessa tarvitse vaivata eikä siihen tarvitse (kannata!) sotkea käsiään ennen kuin leivän leipomisvaiheessa (taikina on hyvin herkkää tarttumaan joka paikkaan ja se on paljon tiukemmassa kuin muut leipätaikinat)

kartiomainen limppu odottaa uuniin pääsyä


Paistaminen: jossain oli ohje jossa käskettiin paistaa ensin 275C asteessa 15 min, sitten 250C 15 min ja sitten 20 minuuttia 225C. Paistoin yhden limpun näin ja sain siihen rapean kuoren ja pehmeän mutta kypsän sisällön... Toisaalta loput kaksi paistettiin 225-250 välissä n. 40min/limppu ja ihan hyviä niistäkin tuli. Leipä on kypsä kun se kopisee ontosti sitä pohjaan koputtaessa. Paistamisen jälkeen annetaan jäähtyä pyyhkeen tms alla (jatkaa kypsymistä siellä) ja pussitetaan vasta jäähtyneenä.

Puisia välineitä ei tarvi (= ei kannata) pestä


Valmista oikeaa ruisleipää. 


Hyvää tuli. Ja on melkein ihme kuinka vähistä aineksista tällainen leipä syntyy. Ei oikeasti tarvita kuin vettä, jauhoja ja suolaa. Oikea, aito ruisleipä ei muuta kaipaa (tosin mieleen hiipi ajatus että sopisikohan siihen nokkonen?).



tiistai 19. heinäkuuta 2011

Pestoa leivälle - ja vähän kaikkeen muuhunkin.

Tunnen tuoksun:
jo ovella se hiipii minua vastaan...
Ajatella että muistit!
Tuoda basilikaa, 
tuoretta, 
ruukussa.


Kun se viheliäinen kasvi
on niin herkkä 
ettei suostu kasvamaan
pihalla
eikä ikkunalla
Ei edes vaikka lukisin sille runoja ääneen
yön oudossa valossa
ja kastelisin vain seisotetulla vedellä


Kauaa ei kannata
herkkää ruukussaan säilöä
se odottaa vain 
mitä tahansa tekosyytä
heittää veivinsä näyttävästi
kuin teatterin lavalla 
mitä lie italialaista temperamenttia omaa.


Silitän lehteä hetken. 
Hengitän syvään sisään sen 
huumaavaa tuoksua
joka kyllä korvaa
kasvin ikävän temperamentin 


Kaivan esiin morttelin
ja muut 
vähemmän herkät ainekset
mutta tärkeät yhtä kaikki


Jauhan siemenet, 
soseutan basilikan ja rucolan
murskaan valkosipulin
lisään 
oliiviöljyn
parmesanin ja aavistuksen merisuolaa


Basilikan rangan istutan ulos. 
Mutta tällä kertaa en jaksa maanitella sitä
kasvakoon jos tahtoo. 




Pesto


1 ruukku basilikaa
1/2 ruukku rucolaa
2 valkosipulin kynttä
n. kourallinen auringonkukansiemeniä (pinjansiemenet on toki perinteisempi vaihtoehto)
parmesania (reilusti)
oliiviöljyä
(aavistus merisuolaa)

Jauha siemeniä morttelilla. Soseuta basilika ja rucola sauvasekoittimella (lisää sekaan sen verran öljyä että soseutuvat asiallisesti), lisää joukkoon siemenet, parmesan ja valkosipulin kynnet (kannattaisi murskata, en löytänyt välinettä joten nakkasin sellaisenaan: kyllä ne sauvasekoittimellakin palasiksi saa). Lisää tarvittaessa lisää öljyä ja merisuolaa.

Itse tehty pesto maistuu ihan eriltä kuin kaupan versiot. Ja siinä on kaksi etua: ei pelkoa pähkinöistä (allerginen) eikä homejuustoviritelmistä (migreeni). Pestoa voi käyttää melkein mihin vaan. Tällä kertaa se päätyi leivän päälle lohen ja Alli-tädin juuston kera. Toisella kertaa kokeilin sulattaa ensin voita, lisätä siihen pestoa ja sivellä sillä paahdettua ruisleipää ja kyllä kannatti: oli hyvää. Pastassa pesto toimii, samoin kanan ja kalan mausteena. Pohdinnassa on ollut myös bruschetta-kokeilu peston kera. Jos paahtaisi leivän, sivelisi pesto-voi seoksella ja laittaisi sitten päälle hienoksi silputtua tomaattia, valkosipulia, basilikaa ja oliiviöljyä...



Leipä tehtiin taas mututuntumalla. Laitoin siihen partaäijäjukurtin jämät (ehkä 2dl), rypsiöljyä 2-3rkl, vettä (1dl lähinnä hiivan herättämiseksi eli että sain koko homman tarpeeksi lämpimäksi), hiivaa (1pss kuivahiivaa), hiukan hunajaa ja suolaa ja sopivasti sämpyläjauhoja. Vaivasin ja kohotin kaikessa rauhassa. Leivoin yhdeksi isoksi leiväksi johon sisälle kätkin hieman pestoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Paistoin 180 asteessa kunnes oli kypsä.
Juuri tämä on ongelmana useimpien meidän ruokaohjeiden kanssa: mulla ei ole mitään hajua tarkoista määristä tai ajoista...

Lohen paistoi mies. Ihan vaan uunissa ja maustettuna suolalla, sitruunamehulla ja pippurilla.

Alli-tädin juusto on miehen suvun reseptejä. Piimä-munajuustoa ja aika simppeliä tehdä, mutta huisin hyvää.

1,5 litraa täysmaitoa
puoli litraa piimää (mieluusti kirnupiimää)
2 kananmunaa

Kuumenna maito kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Sekoita piimään munat. Kun maito kiehuu, siirrä pois levyltä ja kaada joukkoon piimä-muna seos (sekoita). Siirrä kattila takaisin liedelle. Kun seos alkaa jälleen kiehua ota kattila pois ja kerää pinnalle kertynyt juustomassa sideharsolla vuoratun siivilän päälle. Anna juuston valua (parisen tuntia, riippuu valutuksen pituudesta millaista juustosta tulee rakenteeltaan, samoin piimän ja kananmunien määrä vaikuttaa). Valutuksen jälkeen lisää joukkoon hieman voita ja suolaa. Halutessa juuston voi myös maustaa (yrtein, valkosipulilla, varmaan chililläkin) ja sen voisi myös paistaa. Me ei koskaan päästä maustamis- tai paistamisvaiheeseen ennen kuin juusto on syöty.


Lopuksi tosiaan kasasin leivät leffaillan syömisiksi. Oma tekoisen leivän lisäksi kokeilin riihiruisleivällä joka sekin sopi tähän ihan hyvin. Levitin leiville ensin reilusti juustoa, sitten päälle lohta ja sen päälle vielä pestoa.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Tomaatteja! Tomaatteja



Olen miettinyt ruokablogia pitkään. Jahkannut. Todennut sen työlääksi. Miettinyt jaksanko päivittää. Ja kuvata. Ja entäs kun meidän reseptitkin vedetään useimmiten hatusta eikä mitään mitata? Jaksaako sellaista kukaan lukea. Ja sitten palannut kuitenkin halusta jakaa jonkin reseptin. Ajatuksen. Kokemuksen. Ruoka kun on sellainen asia joka jaksaa joka päivä mietityttää, useimmiten onneksi ilahduttaakin. Hyvä ruoka. Lämmöllä tehty. Oikeista aineksista. Nyt sitten sorruin. Päätin kokeilla kuitenkin. Josko sitä innostuisi. Josko joku muukin innostuisi.

Miksikö juuri nyt? Syytän tomaatteja. Tarkemmin sanottuna 2 kiloa täydellisiä kotimaisia tomaatteja. Viimeisen päälle kypsiä, meheviä, muhevia, täyteläisen vietteleviä punaisia paholaisia. Mainitsinko jo että pidän tomaateista? Mutta en syö niitä raakana (en ole oikein oppinut vielä, olin pitkään allerginen). Tomaatteja voi laittaa monella monella tapaa, mutta tällä kertaa niitä haudutettiin. Pitkään ja hartaasti: vähän alle 4h hiljalleen liedellä kattilan kansi auki. Tuloksena oli yksi yksinkertaisimmista ja helpoimmista ruuista joka taipuu moneen: tomaattijauhelijakastike. Mutta samalla tavalla teen ihan puhtaan tomaattikastikkeen pastalle tai pizzan pohjalle eikä tomaattikeittokaan tästä kaukana ole. Yksi asia jäi harmittamaan: miksi oi miksi ostin vain 2 kiloa tomaatteja? Eihän sillä pääse kuin alkuun. Onneksi tomaattien aika on nyt niitä saa lisää vaikka heti huomenna.


Täydellinen tomaattikastike


2 kg tomaatteja (kunnolla kypsiä, pehmeitä ja raskaita)
5 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1dl tomaattipyrettä
yrttejä (basilikaa! mutta muutkin käy)
merisuolaa
1tl sokeria
mustapippuria
2 tuoretta chiliä / 1 kuivattu

Kalttaa tomaatit. Eli tee niihin pienet ristikkäisviillot pohjaan. Pudota yksitellen kiehuvaan veteen, nosta kylmään veteen kun kuori alkaa irrota. Kuori. Toista kunnes kaikki tomaatit on kaltattu. Paloittele tomaatit ja poista puiseva ydin + kanta. Laita kattilan pohjalle oliiviöljyä ja lisää tomaatit. Kuori valkosipulit ja pilko ne pieneksi silpuksi ja nakkaa sekaan. Hauduta pitkään. Vähintään kaksi tuntia. Sekoittele välillä. Lisää joukkoon pyree, sokeri, suola ja pippuri. Tarvittaessa myös vettä voi lisätä (itse en tarvinnut). Maista ja mausta. Käytä pizzan pohjalla, tomaattikeittona (smetanaa sydämeksi!) tai tee maailman parasta bolognesekastiketta. Toimii myös lasagnessa...

1. Osta paljon erinomaisia tomaatteja ja valkosipulia

2. Pese tomaatit ja tee niihin ristikkäisviillot

3. Lisää tomaatit kiehuvaan veteen yksitellen hetkeksi


4. Kun kuori halkeilee nosta tomaatit kylmään veteen. 

5. Kuori.

6. Pilko ja poista kanta + puiseva keskus

7. Valkosipulit. Kuori. Pilko.


8. Kattilan pohjalle oliiviöljyä, tomaatit ja valkosipuli. Hauduta. 

Yleensä ei tarvi lisätä vettä!

9. Mausta. Maista. 

10. Jatkojalosta: pastan kaveriksi (+parmesan), bologneseksi (+ jauheliha), pizzaan (+pohja ja juusto), keitoksi (+ smetana)... Tässä tapauksessa lisään laitettiin 400g jauhelihaa joka maustettiin ihan vaan grillausmausteella. 

11. jatkojalostuksen jatkojalostus: nakkasin sekaan vielä maustamatonta tuorejuustoa ja lautasella lisäsin pastan lisäksi juustoraastetta, tuoretta ruohosipulia ja palasen patonkia. Loput kastikkeesta laitan pizzaan. Jos se säilyy siihen saakka. Jos ei niin tarvitaan vaan lisää tomaatteja...