Raparperitoscapiiras ja kotitekoista jäätelöä (ilman jäätelökonetta)

Meillä raparperi ei menesty. Syy on joko maaperässä tai pienessä ruskeanenäisessä eläimessä joka silmät onnesta sikkurallaan makustelee raparperit suihinsa jos sen ulkoiluita pihalla ei vahdi (kahdesti olen raparperia istuttanut ja kahdesti vahtiminen on herpaantunut ja molemmilla kerroilla pieni, ruskea ja hyvin onnellinen eläin on löytynyt pihalta raparperi suussa... ) Onneksi on vaari ja vaarin raparperi ja ystäviä joilla sitä kasvaa ylenmäärin (jostain syystä raparperin ostaminen tuntuu hölmöltä? ja kaupan raparperit ovat usein jotenkin mauttomia?). Kesällä koko tuttavapiiri tietää että minä kykenen tuhoamaan litratolkulla raparperia ja silti sitä ei jää meille talveksi pakkaseen :D Raparperi taipuu hilloon, piiraisiin, siirappiin (maustaa juomat ja jätskit), mehuun ja mielellään tekisin siitä simaa jos vaan saisin sitä riittävästi haalittua kasaan (viimeksi olisi ollut, mutta piirashimo verotti varantoja taas liikaa)... Eli lahjoituksia otetaan vastaan! :D

Jokin aika sitten totesin että mun lienee taivuttava ja kokeiltava gluteenitonta ruokavaliota. Osansa saattoi olla vatsalla joka on ollut kipeä marraskuusta lähtien ja jota terveyskeskus ei vieläkään suostu tutkimaan. Toisaalta gluteeniton ruokavalio voi auttaa nivelkipuihin ainakin joidenkin lähteiden mukaan. Ei juuri hävittävää siis. Periaatteessa karttelen myös sokereita ja muuta turhaa hiilaria, mutta en kovinkaan fanaattisesti ja kun kerran kaapissa oli raparperia ja vieraita tulossa niin pitihän mun testata uusia gluteenittomia jauhoja... Gluteeniton leivonta on vielä aika hakusessa mulla joten googlettelin ohjeen ja enpä tainnut juurikaan edes soveltaa (mitä nyt manteli oli suurelta osin rouhetta ja osittain auringonkukan siemeniä kun tajusin leipoessani että lastuja on vain 50 g yhdessä pussissa... ups! Hyvää se oli silti). Ohje on muumimamman blogista joka on osoittautunut oikeaksi aarreaitaksi gluteenittomien juttujen osalta: http://gluteenitonmuumimamma.fi/tag/raparperi/ ja sitä tulee kerralla pellillinen joten kuvittelin että sitä riittäisi pakkaseenkin. Turha toivo. Kutsuin kylään pari sisarusta perheineen ja loput palaset vein raparperipuskan omistajalla kiitokseksi (ja rosmosin samalla itselleni sieltä mustaherukan lehtiä... haluaakohan kukaan mua enää kylään tämän jälkeen :D).

Gluteeniton raparperitoscapiiras (pellillinen)

Pohja:

• 150 g voita
• 5 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• 5 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta
• 1½ tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 l raparperinpaloja

Tosca:

•  200 g voita
• 2 dl sokeria
• 200 g mantelilastuja
• ½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta
• 2 rkl maitoa

1. Laita uuni 200°C.
2. Pohja: Sulata voi ja anna jäähtyä.
3. Kuori raparperinvarret ja viipaloi raparperi ohuelti.
4. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
5. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri.
6. Sekoita voisula munavaahtoon ja siivilöi joukkoon kuivat ainekset.
7. Sekoita varoen tasaiseksi.
8. Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille.
9. Ripottele raparperinpalat tasaisesti taikinan pinnalle.
10. Paista uunin alatasolla noin 25 minuuttia. Pohjan kuuluu tuntua kiinteältä, jotta toscan voi levittää vaivatta sen päälle.
11. Pohjan ollessa uunissa, valmista tosca: Sulata voi kattilassa ja lisää sokeri, mantelilastut, jauhot ja maito.
12. Kuumenna tosca.
13. Levitä kuuma toscaseos kakkupohjalle ja jatka paistamista noin 10 minuuttia keskitasolla.
14. Anna paistoksen jäähtyä hetki ennen kuin leikkaat sen sopiviksi paloiksi.

Piiraan kanssa maistui kivasti kotitekoinen jätski. Olen tehnyt melkoisen monta jäätelökokeilua nyt kun  kaupan jätskien sisällysluettelo ihmetyttää mua. Kaikki kokeilut on tehty ilman jäätelökonetta koska jotenkin pelkään että parin vuoden päästä ko kone olisi hautautuneena heti leipäkoneen ja leipägrillin ja blenderin kanssa samaan paikkaan... Toistaiseksi tämä on ollut musta paras resepti ilman konetta:

Jäätelö ilman konetta (vajaa 1 l) 

perusohje:

6 dl kuohukermaa

1 prk kondensoitua maitoa (en löytänyt makeuttamatonta)

vaniljaa 

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon kondensoitu maito ja vanilja. Laita pakkaseen ja sekoittele n. tunnin välein. Jäätelö on valmista astian muodosta riippuen 2-3 tunnissa (laakeammassa astiassa jäätyy nopeammin). Tällä kertaa maustoin jäätelön paahdetuilla siemenillä joiden suolaisuus taittoi kivasti jäätelön makeutta (tämä ei todellakaan kaipaa yhtään sokeria! Ainakin makeutettu kondensoitu maito on todella imelää... 5 dl kermaa jätski on liian imelää, mutta 7 dl kermaa rakenne ei mielestäni enää ole yhtä hyvä eli kondensoitu maito auttaa selvästi rakenteen muotoutumisessa). 

Paahdetut siemenet (korvaa suolapähkinät pähkinäallergisille!)

Erilaisia siemeniä reilusti (meillä auringonkukan siemeniä, kuorellisia manteleita karkeana rouheena ja kurpitsan siemeniä)

suolaa

hunajaa

(voita tai öljyä)

Kaada siemenet uunipellille ja ripottele mausteet päälle. Hunajaa ei jäätelöön tuleviin siemeniin kannata liiaksi laittaa (koska jätski jo on kovin makeaa) ja suolan kannattaa mielestäni olla merisuolaa. Voita tai öljyä tarvitaan vain hippunen. Paahda siemeniä koko ajan vahtien joitakin minuutteja uunissa jonka lämpö on 225 astetta. Kun siemenet ovat kullanpaahteisia ota ne ulos (palavat todella nopeasti eli ole tarkkana!). Näitä voi käyttää naposteluun, salaatteihin, keittoihin sydämeksi, mutakakkuun jne. Periaatteessa kaikessa siinä missä muuten käytetään paahdettuja pähkinöitä. Moni pähkinäallerginen kun pystyy syömään siemeniä (varmista asia ennen kuin tarjoilet niitä)

Maailman helpoin omenapiiras (pannupulla)

Kaupassa oli ihania ihania puolalaisia omenoita. Kauniita kuin syyspäivä. Vihreitä. Punaisia. Punavihreitä. Minä en voi syödä omenoita. Paitsi kypsänä. Joten omenapiiras siinsi mielessä heti kun näin omenat. Alunperin tarkoitus oli tehdä kinuskikissan blogista bongattua piirasta, mutta tietysti siellä oli huoltokatko juuri kun piiraan himo yltyi suurimmaksi. Sitten keksin että meillä ei ole tehty aikoihin mitään mummun (äidin äiti) pannupulla -reseptillä. Ei vaikka se oli jossain vaiheessa ihan vitsi jo "ai sä olet leiponut... mitä siihen pannupullaan tällä kertaa tuli?"... Mutta kun se on niin helppo! Ei tee paljoa tiskiä. Onnistuu vaikka puoliunessa. Ainekset on kotona yleensä aina valmiina. Muuntautuu moneen ja valmistuu nopeasti!


Pannupulla (pellillinen)

6 kkp (vehnä)jauhoja
3 kkp sokeria
3 kkp (saa olla reilusti) maitoa (tai piimää, tai mehua tms)
voita vajaa kahvikupillinen (sulata mikrossa)
4tl leivinjauhetta

(+ omenaa, mantelia ja raesokeria)

päälle raesokeria, kanelisokeria, marjoja, hedelmiä...
Paistetaan 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Tuossa siis perusohje. Mitat on ilmoitettu kahvikuppeina eli kyse on oikeastaan vaan ainesten suhteesta eikä sekään ole niin millin tarkkaa. Jauhot voi helposti vaihtaa ainakin kaurajauhoihin (testattu on ja toimii), maidon piimään (käytin tälläkin kertaa koska silloin piiraasta tulee pehmeämmän makuista) tai mehuunkin sen voi vaihtaa (jos maito ei käy) ja voin voi toki muuttaa margariiniin (myös kasvipohjaiseen). Eli tarvittaessa tästä saa munattoman, gluteenittoman ja maidottoman. Sokerinkin voi vaihtaa makeutusaineeseen tai johonkin terveellisempään sokeriin. Kaikki ainekset nakataan vaan sekaisin, mitään ei tarvi vaahdottaa tai vaivata tai nyppiä. Ja se paistuu nopeasti. Eli jos yllätysvieraat soittavat matkalta niin tämä pelastaa. Päälle voi nakata melkein mitä vaan: perinteisin versio lienee se raesokeri + kaneli ja sen lisäksi olen kokeillut mustikkaa, ananasta, nektaria jne ja nyt tosiaan päälle livahti omenaa, karkeasti rouhittua mantelia, raesokeria ja kanelia. Piiras on mehevä ja omena tuo siihen kosteutta jolloin mantelit ja raesokeri toimii mukavana kontrastina rakenteessa.

Valmistautumista piknikkiin... (kookosmustikkapiiras)

On leivottu, marinoitu, grillattu ja tehty monenmoista ruokaa. Kuvattukin jotain, mutta kesällä ei ehdi koneelle eikä bloggaamaan... Nyt ollaan kuitenkin suuntaamassa piknikille ja vieraassa keittiössä mustikkapiiraaseen ei löytynytkään kaurahiutaleita joten varsin huomattavan sovelluksen jälkeen uunissa paistuu tällainen mustikkapiiras! Mitään tietoa piiraan maistuvuudesta tai ulkomuodosta ei vielä ole, mutta varmuuden vuoksi lienee parempi kirjoittaa ohje ylös ;)

Pohja

175 g voita

3,5 dl vehnäjauhoja

reilu 1 dl sokeria

2 dl kookoshiutaleita

1 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

tilkka kermaa / maitoa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sulata voi ja sekoita siihen taikinan muut ainekset. Kermaa/maitoa sen verran että taikina muodostuu koostumukseltaan sopivaksi Painele taikina uunipellille. Paista noin kymmenen minuuttia ja ota pohja pois uunista.

Päälle: mustikoita ja sokeria sekä raastettua valkosuklaata (itsellä oli n. 80g). Jos mustikoita on reilusti tai ne ovat pakastettuja niin niihin kannattaa sekoittaa 1-2 rkl perunajauhoja imemään kosteutta. Paista piirasta vielä n. 25 minuuttia. 

Jauhotonta leivontaa...

Allergiat, diabetes, keliakia, ruokavaliot, laktoosi-intoleranssi... Minulla on ollut ilo olla juhlissa se jonka ympärillä hössötetään ja kysellään että "Mitähän sinä raukka oikein voisit syödä?". Se on inhottavaa. Ennemmin olisi syömättä mitään kun kuuntelisi joka kerta samoja ihmettelyjä siitä kuinka vaikeaa voi olla muistaa tai keksiä sopivia syömisiä. Toisaalta minusta on ihanaa ruokkia ihmisiä. On kiva paneutua laittamaan ruokaa ajatuksella ja ajan kanssa. Jokin osa minusta kihertää tyytyväisyyttään kun ihmiset istuvat ruokapöydän ääreen ja syövät. Olen myös tottunut laittamaan ruokaa monelle. Meitä oli kotona seitsemän ja minä olin vanhin lapsi. Opin siis laittamaan ruokaa seitsemälle. Alussa omillaan asuessa meni tovi jos toinenkin ihmetellessä miten tehdään ruokaa kahdelle tai vielä vaikeampaa: yhdelle? Parhaimmillaan ruoka kerää ihmiset yhteen, saman pöydän ääreen keskustelemaan asioista. Huomioimaan toisiaan. Ja kokille paras kiitos on se että ihmiset viipyvät pöydässä, santsaavat ja joskus kun oikein hyvin käy... pyytävät reseptiä. Mutta se koko kuvio on minusta jotenkin pilalla jos siellä joku yksi kuivanut käntty erityisruokavaliota varten. Tai jos täytyy alkaa selittää mitä kukakin voi syödä. Siksi (ja haastaakseni taitoni) pyrin aina tekemään ruokia joita mahdollisimman moni pöydän ääressä istuva voisi syödä. On kiva voida sanoa kysyjille että "Kaikki ruoka sopii sinulle. Ole hyvä ja ota mitä haluat."

Tällä kertaa haaste oli synttäritarjottavat. Työpaikalla on tapana että sinne tuodaan jotain synttäreillä ja muissa juhlissa. Isossa työyhteisössä on jokunen diabeetikko (jotka eivät syö sokeria), jokunen karppaaja ja jokunen joille viljat eivät muuten sovi. Viimeksi vein mutakakkua. Nyt teki mieli kehitellä jotain raikkaampaa. Jotain keväistä... 

Pohjaton kiivi-kakku

500g raparperia (kannattaisi lisätä! mutta en ole ehtinyt kokeilla mittasuhteita lisätyllä määrällä)
5 kiiviä
4dl kermaa
180g tuorejuustoa
1-2tl vanilliinisokeria
1prk rahkaa
8 lehteä liivatetta
makeutusjauhetta
(2 sitruunan kuoriraaste ja 2-3 rkl sitruunamehua)

Kuori ja pilko kiivit kiekoiksi. Vuoraa kulho tuorekelmulla ja asettele kiivin palaset kulhon pohjan ja reunojen peitoksi. Kuori ja pilko raparperi. Kiehauta se kattilassa niin että rakenne hajoaa (vettä ei tarvita kuin korkeintaan pohjan peitto). Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto, vanilliinisokeri ja makeuta makeutusaineella (vapaa valinta: meillä oli aspartaamia, mutta esim stevia käy varmasti myös. Jos sokeri ei ole pois-suljettu niin käyttäisin fruktoosia). Lisää joukkoon jäähtynyt raparperi (jos sinulle käy kuten meille ja huomaat ettei raparperi maistu täytteessä tarpeeksi niin mausta sitruunalla!). Liuota liivatteita kylmässä vedessä ja sulata ne tilkkaan kuumaa vettä (pari ruokalusikallista riittää). Kaada liivate ohuena nauhana kermaseokseen koko ajan sekoittaen. Kaada seos varovasti kiiveillä vuorattuun kulhoon ja anna hyytyä useampi tunti (kakun voi tehdä valmiiksi edellisenä päivänä).
Ajatus keikautettavasta kakusta tuli Kinuskikissan blogista jossa näin vastaavan mansikoille tehtynä. Mansikoita ei oikein vielä saa (ainakaan hyviä) joten päätin kokeilla samaa kiiveillä. Toimi hyvin, paitsi että kaupan raparperi ei selvästi ole yhtä vahvaa tavaraa kuin vaarin pihan perältä haettu ja raparperi ei kakussa sitten juuri maistunutkaan. Jos kiivejä olisi ollut enemmän niin niitä olisi voinut pilkkoa täytteeseen lisäksi (!) ja toisaalta tämän kanssa voisi kokeilla kerroksia jolloin kakusta tulisi täytekakkumaisempi... Pyynnöstä lisään kuitenkin reseptin jo näin.

Kiivikakku näytti pieneltä, joten se sai parikseen

Sitruunapiirasta mantelipohjalla

(pohjan ohje muokattu Karppaus.info sivuilla olleesta täytekakkupohjan ohjeesta piiraspohjaksi)

4 kananmunaa

2dl fruktoosia

2dl mantelijauhoa

4tl vanilliinisokeria

4tl leivinjauhetta

1-2rkl voita (vuoan voiteluun)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa kananmunat ja fruktoosi vaahdoksi (jos sinulla on kone käytössä niin vatkaa reilusti jopa 10 minuuttia). Sekoita kuivat aineet erillisessä kulhossa ja lisää ne varoen vaahdon joukkoon. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja paista uunissa n. 10 minuuttia. (Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin kaataa taikina vuokaan mutta mantelijauhoilla siitä ei tullut kaadettavaa vaan paineltavaa. Kokeilin myöhemmin samaa pohjaa niin että puolet jauhoista olivat soijajauhoa ja toinen puoli kookoshiutaleita tai paahdettua mustikka-pellavansiemenrouheseosta ja molemmilla komboilla taikina oli kakkumaisempaa kaadettavaa ja ilmavampaa...)

Tee täyte piiraan paistuessa: 

2-3 kananmunaa

2dl fruktoosia

2dl paksua jukurttia (meillä taisi olla turkkilaista, mutta samapa se mitä se on)

1tl vaniljasokeria

2 sitruunan raastettukuori ja puristettu mehu (+hedelmälihat)

Raasta sitruunoista kuori ja purista ne mehuksi. Sekoita täyteaineet ja kaada ne piiraan päälle. Kypsennä piirasta vielä uunin alaosassa 150-175 asteessa n. puoli tuntia. 

Periaatteessa voisi kokeilla paistaa pohjan samalla kuin muun piiraan, mutta näillä karppaajan ohjeilla on paha taipumus lätsähtää joten en ottanut riskiä vaan paistoin erikseen. 

Sitruunaisia pikkuleipiä

Sain joululahjaksi pursottimen kiukuteltuani valmistujaisteni alla marengin pursotuksessa. 

Tarkkakorvainen pikkusisko oli pistänyt välineeni merkille ja hommannut paremmat. Kiitos!

Sitruunaiset pikkuleivät

300g voita

100g sokeria

300g jauhoja

1 kananmuna
1tl leivinjauhetta (tätä kaatui kyllä sekaan aika paljon enemmän... ei onneksi haitannut!)
1-2 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunaesanssia
2 rkl oikeaa sitruunamehua (kun tajusin että meillähän on sitäkin)

Ensin vaahdotin voin ja sokerin vaahdoksi ja sitten lisäsin joukkoon muut ainekset (jauhot viimeisenä vähän kerrallaan). Pursotin uudella pursotuskoneella (sujui paremmin kuin marengin kanssa mutta vaatii vielä harjoitusta). Paistelin 180 asteessa sopivan aikaa.

Tyrniä, valkosuklaata... kakku!

Isäni pitää kirpeistä asioista ja tänä vuonna päätinkin viedä isänpäiväillalliselle mukanani tyrnijuustokakkua. Kakku maistui itseasiassa niin hyvin että kun meitä oli pöydän ääressä 10 ihmistä niin kakusta jäi jäljelle vain rippeet... oikeastihan tästä pitäisi riittää ainakin 15 luultavasti 20 hengelle.

Tyrnivalkosuklaakakku (eli herkullinen yhdyssanahirviö!)

Pohja:
200g täytekeksejä
50g digestivejä
75g voita
1-2rkl tyrnimehua

Täyte:
4dl kermaa vaahdotettuna
200g tuorejuustoa
100g valkoista suklaata
(hedelmäsokeria
1tl vanilliinisokeria)
1dl tyrnimehua
5 liivatelehteä

Kiille:
1,5dl tyrnimehua
2dl vettä
1dl hedelmäsokeria
4 liivatelehteä

koristeluun: tyrnimarjoja, valkosuklaata

Murskaa pohjan keksit ja sekoita joukkoon voi + mehua. Käytin itse jotain pyöreitä vaniljatäytekeksejä koska niitä oli kaapissa ja eivät ole meille maistuneet (pohjassa maku toimi ihan hyvin) mutta keksipohjan voi toki tehdä vaikka kokonaankin digestiveistä tai muista täytekekseistä. Jos käytät täytekeksejä, täytteen voi murskata mukaan. Voin suhteenkin tyyli on vapaa: sen voi nyppiä joukkoon huonelämpöisenä tai sulattaa joukkoon. Tyrnimehulla sitten jatketaan sen verran että pohjasta saadaan rakenteeltaan sopiva. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle sopivan kokoinen leivinpaperinpala. Painele keksimurskaseos vuoan pohjalle.

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tuorejuusto ja tyrnimehu. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja liota liivatteet ohjeen mukaan. Lisää vaahtoseokseen sulatettu suklaa ja tarkista maku: lisää tarvittava määrä sokeria/makeutusainetta ja halutessasi vanilja/vanilliinisokeria myös (itse käytin hedelmäsokeria ja määrästä ei ole hajuakaan, mutta yllättävän vähän sitä meni kun suklaa tuo mukaan makeutta ja maitotuotteet taittavat kirpeyttä). Sulata liivatteet tilkkaan kuumaa vettä ja kaada ohuena nauhana sekaan varovasti seosta hämmentäen. Lusikoi/kaada seos keksimurupohjan päälle. Anna hyytyä rauhassa! Mielellään yön yli! Minä en antanut ja sen seurauksena kiille ei pysynyt nätisti kakun päällä niin kuin piti vaan täytettä raskaampana painui kakun pohjalle...

pohjalle valunut kiille... 

Valmista kiille: sekoita mehu + vesi ja makeuta se sokerilla/makeutusaineella (sokeri sekoittuu paremmin jos lämmität seoksen). Liuota liivatteet ja sulata ne tilkkaan vettä/mehua ja kaada joukkoon. Kaada kiille varoen kakun päälle ja anna kakun taas hyytyä tovi ennen tarjoilua. Koristele lopuksi tyrnimarjoilla ja höyläämällä valkosuklaasta kakun päälle lastuja.