Salaattia Vernan tapaan

Hiilareiden välttely johtaa väistämättä salaatin syömisen lisäämiseen... ja jossain vaiheessa se salaatti+tomaatti+paprika+kurkku milloin minkäkin asian kanssa alkaa yleensä tökkimään... Vaikka se onkin ihan hyvää (!) ja vaikka siihen nakkaisi mitä lisukkeeksi. Niinpä uuden toimivan salaattikombon löytö tuntuu melkein lottovoitolta (samaan aikaan voi vähän ihmetellä että miten sitä onkin niin mielikuvitusköyhä ettei tätäkään ite tajunnut?). 

Kiitos Innalle joka tuli meille salaattitarpeineen nälkäisenä ennen lenkkitreffejä ja kiitos myös Verna joka oli opettanut salaatin Innalle :) Tätä meillä syödään tänä kesänä... 

Salaatti Vernan tapaan

* lajitelma erilaisia salaatteja (meillä oli paikallisia salaatteja joita ilokseni löysin prismasta: lollo rossoa, sidesalaattia ja tammenlehteä)

* kevätsipulia 

* tomaattia (meillä keltaista luumutomaattia)

* kurkkua (meillä kaverin kasvattamaa kurkkua nam!) 

* (porkkanaa... en voinut vastustaa kiusausta lisätä paria pientä porkkanaa, ne ovat niiin hyviä!)

* kirsikoita tai mansikoita (joo laitoin molempia... koska molempi parempi)

* ja jotain kunnolla suolaista. 

Alkuperäisessä ohjeessa mukana on homejuustoa (Auraa) mutta minä en homejuustoa syö (tulee migreeni ja se maistuukin musta pahalta :D ). Nyt kokeiltiin serranon kinkulla, savujuustolla ja Piave:lla. Toimii! Aiemmin olen jo toki testannut sekä fetan että halloumin. Cheddarkin oli syötävää, mutta selkeästi tämä salaatti kaipaa seurakseen jotain voimakkaampaa ja suolaista. Salaatti kuuluisi syödä balsamicon ja oliiviöljyn kera. Mutta mä olen syönyt sitä ilman balsamicoa ja milloin milläkin kastikkeella... (sama migreeniongelma kun tuppaa iskemään sen balsamiconkin kanssa). Ja on hyvää! Kirsikoiden ja mansikoiden makeus tuo salaattiin ihanasti eloa ja kun mukana on se suolainen, juuston umami ja pientä karvaus tomaateista ei perusmauista puutu kuin hapan (tulisiko se juuri siitä balsamicosta! No tulisi tietysti!) joten ilmankos se on niin makoisaa... 

Punaista sen olla pitää

Looginen jatko porkkanoille ja kaalille on tietysti punajuuri. Niistä saa valtavan hyviä sämpylöitä ja ne taipuvat laatikkoon, mutta tällä kertaa varasin punajuuret piiraaseen. Sadonkorjaajan piirasta siis...

Sadonkorjaajan piiraat:

pohja:
2dl ruisjauhoja (alkuperäinen ohje: 2dl vehnäjauhoja + 1dl kaurahiutaleita, mutta välttelen vehnää joten vaihdoin ruisjauhoihin + kaurajauhoihin)
1dl kaurajauhoja
1/4 tl suolaa
1tl leivinjauhetta
75g voita

Nypi pohjan ainekset sekaisin (sekoita suola ensin jauhoihin) ja lisää joukkoon 0,5dl maitoa.
Painele pohja voidellun vuoan pohjalle ja paista sitä 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Täyte:
2 isohkoa punajuurta (jos pieniä käytä 3)
fetaa / kylmäsavuporokoskenlaskijajuustoa
kirsikkatomaatteja
basilikaa
mustapippuria
2 kananmunaa
1dl maitoa

Kuori ja raasta punajuuret. Käytä ne pannulla (älä sekoita joukkoon niitä fetakuutioita jolloin joudun kalastelemaan ne pois täytteestä kun muistat että punajuuria piti paahtaa...) eli kypsennä hieman niin että neste vähenee ja punajuuret kypsenevät. Levittele feta tai koskenlaskija palaset (alle puolet koskenlaskija pakkauksesta riittää, säästä loput vaikka sosekeittoon) esipaistetun pohjan päälle. Lisää punajuurisilppu, painele päälle puolitetut kirsikkatomaatit ja muutama basilikan lehti. Sekoita kananmuna ja maito ja kaada piiraan päälle. Paista vielä 200 asteessa n. puoli tuntia. Anna jäähtyä tovi ja vetäytyä ennen tarjoamista.

Kahteen piiraaseen menee 4 isoa punajuurta

Punajuuriraasteen voi kypsentää pannulla. Toinen vaihtoehto on keittää punajuuret ennen raastamista. 

Fetaversiopiiraasta (joo joo: joku sekoitti fetan punajuuriin ennen kuin muisti kypsennyksen...)

Ja Koskenlaskijalla sama homma :)

Valmis piiras. 

Pestoa leivälle - ja vähän kaikkeen muuhunkin.

Tunnen tuoksun:
jo ovella se hiipii minua vastaan...
Ajatella että muistit!
Tuoda basilikaa, 
tuoretta, 
ruukussa.


Kun se viheliäinen kasvi
on niin herkkä 
ettei suostu kasvamaan
pihalla
eikä ikkunalla
Ei edes vaikka lukisin sille runoja ääneen
yön oudossa valossa
ja kastelisin vain seisotetulla vedellä


Kauaa ei kannata
herkkää ruukussaan säilöä
se odottaa vain 
mitä tahansa tekosyytä
heittää veivinsä näyttävästi
kuin teatterin lavalla 
mitä lie italialaista temperamenttia omaa.


Silitän lehteä hetken. 
Hengitän syvään sisään sen 
huumaavaa tuoksua
joka kyllä korvaa
kasvin ikävän temperamentin 


Kaivan esiin morttelin
ja muut 
vähemmän herkät ainekset
mutta tärkeät yhtä kaikki


Jauhan siemenet, 
soseutan basilikan ja rucolan
murskaan valkosipulin
lisään 
oliiviöljyn
parmesanin ja aavistuksen merisuolaa


Basilikan rangan istutan ulos. 
Mutta tällä kertaa en jaksa maanitella sitä
kasvakoon jos tahtoo. 




Pesto


1 ruukku basilikaa
1/2 ruukku rucolaa
2 valkosipulin kynttä
n. kourallinen auringonkukansiemeniä (pinjansiemenet on toki perinteisempi vaihtoehto)
parmesania (reilusti)
oliiviöljyä
(aavistus merisuolaa)

Jauha siemeniä morttelilla. Soseuta basilika ja rucola sauvasekoittimella (lisää sekaan sen verran öljyä että soseutuvat asiallisesti), lisää joukkoon siemenet, parmesan ja valkosipulin kynnet (kannattaisi murskata, en löytänyt välinettä joten nakkasin sellaisenaan: kyllä ne sauvasekoittimellakin palasiksi saa). Lisää tarvittaessa lisää öljyä ja merisuolaa.

Itse tehty pesto maistuu ihan eriltä kuin kaupan versiot. Ja siinä on kaksi etua: ei pelkoa pähkinöistä (allerginen) eikä homejuustoviritelmistä (migreeni). Pestoa voi käyttää melkein mihin vaan. Tällä kertaa se päätyi leivän päälle lohen ja Alli-tädin juuston kera. Toisella kertaa kokeilin sulattaa ensin voita, lisätä siihen pestoa ja sivellä sillä paahdettua ruisleipää ja kyllä kannatti: oli hyvää. Pastassa pesto toimii, samoin kanan ja kalan mausteena. Pohdinnassa on ollut myös bruschetta-kokeilu peston kera. Jos paahtaisi leivän, sivelisi pesto-voi seoksella ja laittaisi sitten päälle hienoksi silputtua tomaattia, valkosipulia, basilikaa ja oliiviöljyä...

Leipä tehtiin taas mututuntumalla. Laitoin siihen partaäijäjukurtin jämät (ehkä 2dl), rypsiöljyä 2-3rkl, vettä (1dl lähinnä hiivan herättämiseksi eli että sain koko homman tarpeeksi lämpimäksi), hiivaa (1pss kuivahiivaa), hiukan hunajaa ja suolaa ja sopivasti sämpyläjauhoja. Vaivasin ja kohotin kaikessa rauhassa. Leivoin yhdeksi isoksi leiväksi johon sisälle kätkin hieman pestoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Paistoin 180 asteessa kunnes oli kypsä.
Juuri tämä on ongelmana useimpien meidän ruokaohjeiden kanssa: mulla ei ole mitään hajua tarkoista määristä tai ajoista...

Lohen paistoi mies. Ihan vaan uunissa ja maustettuna suolalla, sitruunamehulla ja pippurilla.

Alli-tädin juusto on miehen suvun reseptejä. Piimä-munajuustoa ja aika simppeliä tehdä, mutta huisin hyvää.

1,5 litraa täysmaitoa
puoli litraa piimää (mieluusti kirnupiimää)
2 kananmunaa

Kuumenna maito kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Sekoita piimään munat. Kun maito kiehuu, siirrä pois levyltä ja kaada joukkoon piimä-muna seos (sekoita). Siirrä kattila takaisin liedelle. Kun seos alkaa jälleen kiehua ota kattila pois ja kerää pinnalle kertynyt juustomassa sideharsolla vuoratun siivilän päälle. Anna juuston valua (parisen tuntia, riippuu valutuksen pituudesta millaista juustosta tulee rakenteeltaan, samoin piimän ja kananmunien määrä vaikuttaa). Valutuksen jälkeen lisää joukkoon hieman voita ja suolaa. Halutessa juuston voi myös maustaa (yrtein, valkosipulilla, varmaan chililläkin) ja sen voisi myös paistaa. Me ei koskaan päästä maustamis- tai paistamisvaiheeseen ennen kuin juusto on syöty.


Lopuksi tosiaan kasasin leivät leffaillan syömisiksi. Oma tekoisen leivän lisäksi kokeilin riihiruisleivällä joka sekin sopi tähän ihan hyvin. Levitin leiville ensin reilusti juustoa, sitten päälle lohta ja sen päälle vielä pestoa.