Pippuria pataan

Meillä pikkuruinen emaloitu valurauta pata. Sellainen johon mahtuu juuri ja juuri kahden ihmisen pippuripata muhimaan jos joukkoon ei laita juureksia. Pikkusiskon tullessa yökylään valmistettiin sitten yhdessä pippuripataa ja porkkanamuusia. Upposivat yllättävän hyvin murrosikäisellekin syksyisen metsälenkin jälkeen. 

Pippuripataa

350g naudan paahtopaistia

puoli pakettia herkkusieniä (metsäsienet olisivat vielä herkullisempia)

1 sipuli

1 paketti Mustapekka -juustoa

suolaa

soijaa

vettä

kuohukermaa

Poista paistista kalvot ja syötä alhaalla kärkkyville koirille. Leikkaa liha paloiksi (poikkisyyhyn!) ja paista pinnat kiinni kuumalla valurautapannulla. Paloittele sienet ja sipuli ja pyöräytä ne pikaisesti pannulla myös (mausta soijalla). Lado kaikki pikkuiseen pataan ja lisää vettä niin että peittyvät. Anna muhia uunissa 150 asteessa pitkään! Kuta pidempään haudutat, sen parempi ja sitä muhevampia lihoista tulee. Kääntele välillä ja lisää tarvittaessa vettä. Haudutuksen loppuvaiheessa lisää joukkoon paloiteltu Mustapekka -juusto ja kuohukermaa. Anna muhia kunnes juusto sulaa. Ja tarjoile porkkanamuusin kera (isompaan pataan heittäisin porkkanaa, perunaa ja ehkä muitakin juureksia samaan pataan):

Porkkanoita

vettä

suolaa

voita 

kuohukermaa

Kuori porkkanat ja pilko. Keitä kypsäksi. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää joukkoon voita, kuohukermaa ja suolaa. 

Punaista sen olla pitää

Looginen jatko porkkanoille ja kaalille on tietysti punajuuri. Niistä saa valtavan hyviä sämpylöitä ja ne taipuvat laatikkoon, mutta tällä kertaa varasin punajuuret piiraaseen. Sadonkorjaajan piirasta siis...

Sadonkorjaajan piiraat:

pohja:
2dl ruisjauhoja (alkuperäinen ohje: 2dl vehnäjauhoja + 1dl kaurahiutaleita, mutta välttelen vehnää joten vaihdoin ruisjauhoihin + kaurajauhoihin)
1dl kaurajauhoja
1/4 tl suolaa
1tl leivinjauhetta
75g voita

Nypi pohjan ainekset sekaisin (sekoita suola ensin jauhoihin) ja lisää joukkoon 0,5dl maitoa.
Painele pohja voidellun vuoan pohjalle ja paista sitä 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Täyte:
2 isohkoa punajuurta (jos pieniä käytä 3)
fetaa / kylmäsavuporokoskenlaskijajuustoa
kirsikkatomaatteja
basilikaa
mustapippuria
2 kananmunaa
1dl maitoa

Kuori ja raasta punajuuret. Käytä ne pannulla (älä sekoita joukkoon niitä fetakuutioita jolloin joudun kalastelemaan ne pois täytteestä kun muistat että punajuuria piti paahtaa...) eli kypsennä hieman niin että neste vähenee ja punajuuret kypsenevät. Levittele feta tai koskenlaskija palaset (alle puolet koskenlaskija pakkauksesta riittää, säästä loput vaikka sosekeittoon) esipaistetun pohjan päälle. Lisää punajuurisilppu, painele päälle puolitetut kirsikkatomaatit ja muutama basilikan lehti. Sekoita kananmuna ja maito ja kaada piiraan päälle. Paista vielä 200 asteessa n. puoli tuntia. Anna jäähtyä tovi ja vetäytyä ennen tarjoamista.

Kahteen piiraaseen menee 4 isoa punajuurta

Punajuuriraasteen voi kypsentää pannulla. Toinen vaihtoehto on keittää punajuuret ennen raastamista. 

Fetaversiopiiraasta (joo joo: joku sekoitti fetan punajuuriin ennen kuin muisti kypsennyksen...)

Ja Koskenlaskijalla sama homma :)

Valmis piiras. 

Modernimpi kaalilaatikko

Syksy etenee, lehdet kellastuvat, sää kylmenee ja lenkillä hengitys höyrystyy ilta illalta enemmän. Minun on yhä enemmän ikävä varaavaa takkaa ja leivinuunia. Rätisevää tulta ja ajatusta siitä että ruuan voisi jättää muhimaan lenkin ajaksi. Takan lisäksi uneksin kuumista padoista (Le Creuset, Sarpaneva... jos näette silmissäni lasittuneen katseen syksyn alla niin tiedätte mistä se johtuu), täynnä olevista pakkasista, riistasta (voi kunpa saisin mieheni metsästämään!), puolukoista ja monesta muustakin mikä muistuttaa minua isoäidistä. Jättimäisistä neuleista, puikkojen kilinästä. Sellaisesta elämänrytmistä jossa edetään hitaasti ja omalla painollaan. Ajoittain hiukan kiukustun itseeni sillä toinen osa minusta (se joka on vallalla) ei todellakaan saa syksyn pimeydessä tehtyä yhtään mitään. Olen varmaan puoliksi karhu ja nyt on jo talviunen aika. Ei huvita mikään. Ruokaa on kyllä tehty ja syöty ja jopa kuvattukin. Mutta bloggaamaan asti en ole jaksanut ryhtyä. Ennen kuin ystävä osasi nurkua oikealla hetkellä. Eli tässä tulee Inna: kiitos oikein ajoitetusta potkusta takamukselle!

Syksyn viileydessä meillä on syöty kaalilaatikkoa. Tykkään siitä perinteisestäkin mummun versiosta johon tulee siirappia (meillä siihen ei koskaan ole kuulunut ohrasuurimot tms) mutta aika usein kaali päätyy modernimpaan muotoon kun sitä pataa ei ole ja kun mies alkaa nurkua kaalista jo siinä vaiheessa kun se tuodaan kotiin... 

Modernisoitu kaalilaatikko:

pieni tai vajaa keräkaali (valkokaalikin käy)

1 sipuli

(1-2 kynttä valkosipulia)

2-3 porkkanaa

400g (sika-nauta) jauhelihaa

kourallinen siemeniä (tässä kurpitsan siemeniä)

fetaa

chiliä

cajun maustetta

mustapippuria

soijaa

tilkka öljyä tai voita paistamiseen

Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli, kaali ja porkkanat. Kuullota sipulit tilkassa öljyä ja lisää joukkoon jauheliha. Paista ja mausta lihat reilusti chilillä, cajun mausteella ja ripauksella suolaa/soijaa. Nosta lihat sivuun ja paista hetki myös kaalia ja siemeniä. Kaalia ei välttämättä tarvitse paistaa aivan kypsäksi asti vaan sen voi hyvin jättää tilaan, jossa siinä on vielä jotain purtavaakin, jolloin koko ruoka muistuttaa jonkinlaista wokkia. Isoäidin reseptit kohtaavat ulkomaailman :) Juuri ennen tarjoilua sekoitetaan lihat takaisin joukkoon ja lisätään reilusti paloiteltua fetaa. Tarkistetaan maku ja maustellaan lisää tarvittaessa. 

Ihana tuore kaali ja uusia meheviä porkkanoita... joudun aina kuorimaan yhden ylimääräisen koska napsin sen jo ruokaa laittaessa...

Kurpitsansiemeniä (Kurpitsansiemenissä on runsaasti rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja E-vitamiinia sekä kohtuullisesti kaliumia, fosforia, kuparia ja seleeniä sekä kuitua. Lisäksi siemenissä on A- sekä B 1- ja B 2- vitamiineja)

Koska meillä mies ei suostu syömään kaalia kypsennettynä päätyy loppu osa ruuasta uuniin. Silloin lisään joukkoon kananmunan ja hiukan nestettä (tumma olut sopii hyvin) ja hauduttelen 180 asteessa niin pitkään kuin viitsin. Sen jälkeen nautiskelen laatikosta mikrolämmityksen jälkeen punaherukoiden tai puolukoiden kera miehen nurkuessa ja etsiessä kaapista muuta syötävää...