jo ovella se hiipii minua vastaan...
Ajatella että muistit!
Tuoda basilikaa,
tuoretta,
ruukussa.
Kun se viheliäinen kasvi
on niin herkkä
ettei suostu kasvamaan
pihalla
eikä ikkunalla
Ei edes vaikka lukisin sille runoja ääneen
yön oudossa valossa
ja kastelisin vain seisotetulla vedellä
Kauaa ei kannata
herkkää ruukussaan säilöä
se odottaa vain
mitä tahansa tekosyytä
heittää veivinsä näyttävästi
kuin teatterin lavalla
mitä lie italialaista temperamenttia omaa.
Silitän lehteä hetken.
Hengitän syvään sisään sen
huumaavaa tuoksua
joka kyllä korvaa
kasvin ikävän temperamentin
Kaivan esiin morttelin
ja muut
vähemmän herkät ainekset
mutta tärkeät yhtä kaikki
Jauhan siemenet,
soseutan basilikan ja rucolan
murskaan valkosipulin
lisään
oliiviöljyn
parmesanin ja aavistuksen merisuolaa
Basilikan rangan istutan ulos.
Mutta tällä kertaa en jaksa maanitella sitä
kasvakoon jos tahtoo.
Pesto
1 ruukku basilikaa
1/2 ruukku rucolaa
2 valkosipulin kynttä
n. kourallinen auringonkukansiemeniä (pinjansiemenet on toki perinteisempi vaihtoehto)
parmesania (reilusti)
oliiviöljyä
(aavistus merisuolaa)
Jauha siemeniä morttelilla. Soseuta basilika ja rucola sauvasekoittimella (lisää sekaan sen verran öljyä että soseutuvat asiallisesti), lisää joukkoon siemenet, parmesan ja valkosipulin kynnet (kannattaisi murskata, en löytänyt välinettä joten nakkasin sellaisenaan: kyllä ne sauvasekoittimellakin palasiksi saa). Lisää tarvittaessa lisää öljyä ja merisuolaa.
Itse tehty pesto maistuu ihan eriltä kuin kaupan versiot. Ja siinä on kaksi etua: ei pelkoa pähkinöistä (allerginen) eikä homejuustoviritelmistä (migreeni). Pestoa voi käyttää melkein mihin vaan. Tällä kertaa se päätyi leivän päälle lohen ja Alli-tädin juuston kera. Toisella kertaa kokeilin sulattaa ensin voita, lisätä siihen pestoa ja sivellä sillä paahdettua ruisleipää ja kyllä kannatti: oli hyvää. Pastassa pesto toimii, samoin kanan ja kalan mausteena. Pohdinnassa on ollut myös bruschetta-kokeilu peston kera. Jos paahtaisi leivän, sivelisi pesto-voi seoksella ja laittaisi sitten päälle hienoksi silputtua tomaattia, valkosipulia, basilikaa ja oliiviöljyä...
Leipä tehtiin taas mututuntumalla. Laitoin siihen partaäijäjukurtin jämät (ehkä 2dl), rypsiöljyä 2-3rkl, vettä (1dl lähinnä hiivan herättämiseksi eli että sain koko homman tarpeeksi lämpimäksi), hiivaa (1pss kuivahiivaa), hiukan hunajaa ja suolaa ja sopivasti sämpyläjauhoja. Vaivasin ja kohotin kaikessa rauhassa. Leivoin yhdeksi isoksi leiväksi johon sisälle kätkin hieman pestoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Paistoin 180 asteessa kunnes oli kypsä.
Juuri tämä on ongelmana useimpien meidän ruokaohjeiden kanssa: mulla ei ole mitään hajua tarkoista määristä tai ajoista...
Lohen paistoi mies. Ihan vaan uunissa ja maustettuna suolalla, sitruunamehulla ja pippurilla.
Alli-tädin juusto on miehen suvun reseptejä. Piimä-munajuustoa ja aika simppeliä tehdä, mutta huisin hyvää.
1,5 litraa täysmaitoa
puoli litraa piimää (mieluusti kirnupiimää)
2 kananmunaa
Kuumenna maito kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Sekoita piimään munat. Kun maito kiehuu, siirrä pois levyltä ja kaada joukkoon piimä-muna seos (sekoita). Siirrä kattila takaisin liedelle. Kun seos alkaa jälleen kiehua ota kattila pois ja kerää pinnalle kertynyt juustomassa sideharsolla vuoratun siivilän päälle. Anna juuston valua (parisen tuntia, riippuu valutuksen pituudesta millaista juustosta tulee rakenteeltaan, samoin piimän ja kananmunien määrä vaikuttaa). Valutuksen jälkeen lisää joukkoon hieman voita ja suolaa. Halutessa juuston voi myös maustaa (yrtein, valkosipulilla, varmaan chililläkin) ja sen voisi myös paistaa. Me ei koskaan päästä maustamis- tai paistamisvaiheeseen ennen kuin juusto on syöty.
Lopuksi tosiaan kasasin leivät leffaillan syömisiksi. Oma tekoisen leivän lisäksi kokeilin riihiruisleivällä joka sekin sopi tähän ihan hyvin. Levitin leiville ensin reilusti juustoa, sitten päälle lohta ja sen päälle vielä pestoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti