Modernimpi kaalilaatikko

Syksy etenee, lehdet kellastuvat, sää kylmenee ja lenkillä hengitys höyrystyy ilta illalta enemmän. Minun on yhä enemmän ikävä varaavaa takkaa ja leivinuunia. Rätisevää tulta ja ajatusta siitä että ruuan voisi jättää muhimaan lenkin ajaksi. Takan lisäksi uneksin kuumista padoista (Le Creuset, Sarpaneva... jos näette silmissäni lasittuneen katseen syksyn alla niin tiedätte mistä se johtuu), täynnä olevista pakkasista, riistasta (voi kunpa saisin mieheni metsästämään!), puolukoista ja monesta muustakin mikä muistuttaa minua isoäidistä. Jättimäisistä neuleista, puikkojen kilinästä. Sellaisesta elämänrytmistä jossa edetään hitaasti ja omalla painollaan. Ajoittain hiukan kiukustun itseeni sillä toinen osa minusta (se joka on vallalla) ei todellakaan saa syksyn pimeydessä tehtyä yhtään mitään. Olen varmaan puoliksi karhu ja nyt on jo talviunen aika. Ei huvita mikään. Ruokaa on kyllä tehty ja syöty ja jopa kuvattukin. Mutta bloggaamaan asti en ole jaksanut ryhtyä. Ennen kuin ystävä osasi nurkua oikealla hetkellä. Eli tässä tulee Inna: kiitos oikein ajoitetusta potkusta takamukselle!

Syksyn viileydessä meillä on syöty kaalilaatikkoa. Tykkään siitä perinteisestäkin mummun versiosta johon tulee siirappia (meillä siihen ei koskaan ole kuulunut ohrasuurimot tms) mutta aika usein kaali päätyy modernimpaan muotoon kun sitä pataa ei ole ja kun mies alkaa nurkua kaalista jo siinä vaiheessa kun se tuodaan kotiin... 

Modernisoitu kaalilaatikko:

pieni tai vajaa keräkaali (valkokaalikin käy)

1 sipuli

(1-2 kynttä valkosipulia)

2-3 porkkanaa

400g (sika-nauta) jauhelihaa

kourallinen siemeniä (tässä kurpitsan siemeniä)

fetaa

chiliä

cajun maustetta

mustapippuria

soijaa

tilkka öljyä tai voita paistamiseen

Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli, kaali ja porkkanat. Kuullota sipulit tilkassa öljyä ja lisää joukkoon jauheliha. Paista ja mausta lihat reilusti chilillä, cajun mausteella ja ripauksella suolaa/soijaa. Nosta lihat sivuun ja paista hetki myös kaalia ja siemeniä. Kaalia ei välttämättä tarvitse paistaa aivan kypsäksi asti vaan sen voi hyvin jättää tilaan, jossa siinä on vielä jotain purtavaakin, jolloin koko ruoka muistuttaa jonkinlaista wokkia. Isoäidin reseptit kohtaavat ulkomaailman :) Juuri ennen tarjoilua sekoitetaan lihat takaisin joukkoon ja lisätään reilusti paloiteltua fetaa. Tarkistetaan maku ja maustellaan lisää tarvittaessa. 

Ihana tuore kaali ja uusia meheviä porkkanoita... joudun aina kuorimaan yhden ylimääräisen koska napsin sen jo ruokaa laittaessa...

Kurpitsansiemeniä (Kurpitsansiemenissä on runsaasti rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja E-vitamiinia sekä kohtuullisesti kaliumia, fosforia, kuparia ja seleeniä sekä kuitua. Lisäksi siemenissä on A- sekä B 1- ja B 2- vitamiineja)

Koska meillä mies ei suostu syömään kaalia kypsennettynä päätyy loppu osa ruuasta uuniin. Silloin lisään joukkoon kananmunan ja hiukan nestettä (tumma olut sopii hyvin) ja hauduttelen 180 asteessa niin pitkään kuin viitsin. Sen jälkeen nautiskelen laatikosta mikrolämmityksen jälkeen punaherukoiden tai puolukoiden kera miehen nurkuessa ja etsiessä kaapista muuta syötävää...